Ref2020

Choreography and direction: Liisa Pentti
Performers: Meeri Lempiäinen, Corinne Mustonen, Pinja Poropudas, Satu Rekola, Kardo Shiwan and Katri Soini
Understudy: Ronja Syvälahti
Sound design: Jouni Tauriainen
Lighting design: Ina Niemelä
Costume design: Tua Helve
Artistic advisor: Pia Lindy
Producer: Inari Pesonen
Production: Liisa Pentti +Co
Supported by: Arts Promotion Centre Finland, the City of Helsinki and the Finnish Cultural Foundation.

The inspiration for the work Ref2020 has been Brian Eno’s 58-minute-long composition Reflection. The work, created with six dancers, suggests a new kind of connection between contemporary dance and Eno’s music where the meditative music creates singing and historicity of movement.

In every moment and continually, the dancers modify their movement paths with microscopic precision by observing the dialogue between movement and mind and by making constant choices about space and timing. The rich and unpredictable movement language acts at times as a counterpoint to the soundscape and sometimes independently, without a primary relationship to the music.

Ref2020 is a light work in dark times. The music and dance create a landscape inside which the viewer can allow him/herself to experience floating, timelessness and dreams that occasionally remind us about a past that perhaps never was.

Liisa Pentti +Co Studio is located at Bulevardi 31, in a former chemistry lab of the Helsinki University of Technology, built in 1899. This is the setting for the work where both the shared and the private becomes apparent through the alchemistic metamorphoses born in the dancers and in the space. (www.liisapentti.com)

Photos Sari Antikainen

The Greek body is matter informed by a beautiful form; it is a body of knowledge and belief. But for us moderns, there is time in the body. Ours is a fragile body, always tired. To place fatigue in the body is to say the body incorporates time.

Gilles Deleuze

What is at stake, I would argue, is a language, which would assist the apprehension of the slow violence of environmental crises, of war, of overwork and unemployment, before it culminates in the finality of the bodies at the limit. What is at stake is language, an aesthetics, that would allow us to receive and experience different temporalities of bodies, which are not determined and categorized by a norm of a productive body and the persistent idea of “the-body-without-fatigue”.

Soyoung Yoon

Pallo vai palikka ?

Work group – Hanna Ryti, Ina Niemelä, Silja Kauppinen, Ville Leppilahti, Simeoni Juoperi, Jacintha Damström

Premiere in Hurjaruuth 24.4.2019 at Ruutia! festival.

Speechless contemporary circus performance, for people over 3 years, of the ideas of abstract art by Malevitš, Kandinsky, Mondrian, Af Klint, Pollock and the pink creature.

Duration 50min

Photos Silja Kauppinen

Pallo vai palikka? trailer, Hanna Ryti (2019)
critique in finnish

A Prologue

Choreography, performance – Jenni-Elina von Bagh
Scenography – Ingvill Fossheim
Lighting design – Ina Niemelä
Sound design and composition – Tom Lönnqvist
Realization of the sound in collaboration with Johannes Vartola 
Dramaturge – Otto Sandqvist
Corporeal assistant – Virpi Nieminen
Residencies – Kutomo, Ehkä-tuotanto, Teisko-radicalisation 
Production – Zodiak, Jenni-Elina von Bagh

Premiere at the Zodiak Stage 25.2.2020

Duration 50min

Performance language English

Jenni-Elina von Bagh’s solo performance A Prologue explores the relationship of the multi-layered body and the about-to-happen, the unknown. It probes what it feels like to live in this time, how the present confusion and the state of the world are connected to art, dance, our bodies and our senses. What is the moment right before the moment?

A Prologue is a site of dynamic flows that seek release from the habitual patterns of the mind and from reactive behaviours. It surrenders to expressive dimensions, where also laughter is an attractive possibility. In its wider frame of reference it is inspired by philosophical thinking that argues that the power of life permeates life, death, human and non-human.

The performance explores borderlines and gaps, regarding the subject as something constantly changing and transforming, connected to both the present and the past. A Prologue is also a dialogue between two professional identities: that of the performer and that of the choreographer. (www.zodiak.fi)

Photos Katri Naukkarinen

Melting Lines, Ina Niemelä (2020)
Turned pine tree and silicone coated LED lights

Teos tunnustelee sitä miltä tuntuu elää tässä ajassa ja samalla antautua elämänvoiman kysymykselle. Mitä elämän voima on? Miten sen lävistää ihmisen ulottuen tulemisen tapahtumalle, joka myös ylittää ihmisen.

Olemme työryhmänä käsitelleet erityisesti Henri Bergsonin filosofista käsitettä elan vital. Käsitteen uudellen käännös voisi olla meidän ajassamme näyttämöllisten komponenttien törmäys ja taitos kohti laajempaa posthumanistista maisemaa ja mahdollisuutta uusien reittien luomiselle.

Soolona teos tunnustelee yhden esiintyjän ruumiin, tietyn historian ja kokemusavaruuden omaavaa komponenttia. Se leikittelee eri tendensseillä ja rooleilla, jotka puristuvat ja avautuvat tästä ulottuvuudesta kohti näyttämötapahtumaa. – Jenni-Elina von Bagh

Borderlines and gaps. Life, death, human, non-human. Material explored stenographically include fossilized traces of ancient worms, repurposed human hair and medical implants, plastics and rubber, glass and sand and soil, salvaged wood and metal. The colored textiles, hair, string and wood are dyed with bio based colourants, involving processes of fermentation and microbial interference. –Ingvill Fossheim

“Kun yhteiskunta ajautuu kriisivaiheeseen tai lähestyy romahdusta, mahdollisuuksien horisontti avautuu. Sitä on kuitenkin vaikea erottaa, ja siihen rajautuvaa maastoa on vaikea kuvailla ja kartoittaa. Mahdollisuuksien horisonttia voidaan luonnehtia parhaiten lainaamalla Ignacio Blancon määritelmää tiedostamattomasta: “Tiedostamaton on tekemisissä rajattomien tapahtumasarjojen kanssa, joiden voima ei kumpua vain laskelmoitavuudesta vaan myös jatkumoista.” 11 Semiootisen sfäärin räjähdys ja semiootisen simulaation läpikotainen voimistuminen ovat yhtäältä laajentaneet mahdollisuuksien horisonttia ja toisaalta ajaneet yhteiskunnallisen hermojärjestelmän paniikkiin. Järki ei kykene paniikin vallitessa hallitsemaan tapahtumien virtauksia ja käsittelemään infosfääriin leviävää semiostimulaatiota. Skitsofrenia on läpäissyt yhteiskunnallisen mielen. Sen aiheuttama ahdinko on kuitenkin kaksiteräistä: se on kivuliaalla tavalla kaoottista, mutta samalla se on mahdollista ymmärtää myös värähtelyksi, joka ennakoi uuden älyllisen  rytmin löytymistä.”
Mahdollinen tulevaisuus ja voimattomuuden aika, Franco “Bifo” Berardi (Tutkijaliitto 2019), s. 31

11 Ignacio Matte Blanco, The Unconscious as Infite Sets: An Essay in Bi-logic (1975), s. 17
A Prologuen  valo saa rytminsä mm. tästä Franco “Bifo” Berardin lainauksesta. Valosuunnittelu koostuu pääosin transrationaalisista käännöksistä: tekstistä, äänistä ja nauhoituksista valoksi. Käännökset on toteutettu yksinkertaisella dataprosessoinnilla ja signaalinmuunnoksilla hyödyntäen “graafisen” valosuunnittelun mahdollisuuksia. – Ina Niemelä

“What is the atonal composition of time wa can’t see? Does electricity respond to it? ” – Tom Lönnqvist

critiques in finnish and swedish

Kaikki hyvin kasvimaalla

Performers – Marjo Selin, Sanna Kaisa Sundström and Ina Niemelä Dramatisation – Outi-Maria Takkinen
Director – Sami Nieminen
Choreographer – Marjo Selin
Composer and sound designer – Sanna-Kaisa Sundström
Set designers – Ina Niemelä and Camilla Pentti
Sewing and building – Oona Niemelä
Audience work – Kiti Hakkola and Outi-Maria Takkinen
Production –Vattumadon talo ry/ Outi-Maria Takkinen and Ina Niemelä, Rasa Collective/ Marjo Selin

The production has been supported by the City of Helsinki Cultural Office, the Finnish Cultural Foundation, the Central Arts Council of Finland and the Wihuri Foundation.

Premiere in STOA 7.9.2016.

www.facebook.com/kasvimaalla

The frog, the dragonfly and the caterpillar live in the vegetable garden. There is light, there are clouds, there is water – and then there’s winter. This production invites children and adults into the vegetable garden as well, so they can play and make music.

The inspiration for this performance is the poetry book All is well in the garden, written by Jukka Itkonen and illustrated by Camilla Pentti (publisher Lasten Keskus, 2014). The play is aimed at preschool-aged children. Join us and celebrate speed and commotion, the power of being little and the miracle of growing!

Lobby Garden in STOA culture centre in Itäkeskus. Grown and built together with Lasten ja nuorten puutarhayhdistys .

Photos – Matti Kurkela, Illustrations – Camilla Pentti

All Is Well In The Garden, Small size days in Annantalo 2017