Work group – Hanna Ryti, Ina Niemelä, Silja Kauppinen, Ville Leppilahti, Simeoni Juoperi, Jacintha Damström
Premiere in Hurjaruuth 24.4.2019 at Ruutia! festival.
Speechless contemporary circus performance, for people over 3 years, of the ideas of abstract art by Malevitš, Kandinsky, Mondrian, Af Klint, Pollock and the pink creature.
Duration 50min
Photos Silja Kauppinen
Jussi Tossavainen, julkaistu: 8.5.2019 11:5, https://www.hs.fi/kulttuuri
Kulttuuri|Tanssiarvostelu
Lapsille suunnattu tanssiteos on erinomaista taidekasvatusta: se valottaa abstraktin taiteen olemusta lässyttämättä
Hanna Rytin tanssiteos käy läpi abstraktin taiteen historiaa. ”Hyvä esitys!” huudahti spontaani katsoja lopuksi.
Teoksessa esiintyvät Jacinta Damström (vas.) ja Simeoni Juoperi. Kuva: HANNA RYTI
Tanssi
Pallo vai palikka? Ohjaus ja dramaturgia Hanna Ryti, esiintyjät Jacintha Damström ja Simeoni Juoperi, valot ja projisoinnit Ina Niemelä, lavastus Silja Kauppinen, äänisuunnittelu Ville Leppilahti. Tanssiteatteri Hurjaruuthin näyttämö.
ABSTRAKTI taide on aikuisille usein ”vaikeaa”. Olisiko niin, että lapset suhtautuvat siihen avoimemmin ja ottavat sellaisenaan vastaan, tai näkevät siinä vilpittömästi ja sensuroimatta omia juttujaan?
Hanna Ryti on työryhmineen tarttunut kunnianhimoisesti aiheeseen. Pallo vai palikka? on yli kolmevuotiaille suunnattu tanssillinen teos abstraktista taiteesta. Se ei varsinaisesti opeta tai luennoi – eikä varsinkaan lässytä tai selittele. Kuvataide ja liike ovat pääosissa ja puhuvat puolestaan.
TEOS antaa vähintään yhtä paljon lapsille ja aikuisille, vähän eri asioita tosin. Taidehistorian approbaturinsa suorittanut ilahtuu tunnistaessaan Kandinskyn viivat, Mondrianin värit ja ”palikat” ja Pollockin roiskeet. Tai ennen kaikkea Malevitšin Mustan neliön, jonka sattumoisin itse näin pari viikkoa sitten livenä madridilaisessa museossa. Myös nyt arvoonsa nostettu Hilma af Klint on päässyt mukaan.
Tunnetut klassiset teokset on jo selitetty puhki, joten Rytin valinta olla analysoimatta on hyvä ja toimiva ratkaisu. Myös juonta on löyhänlaisesti.
Jacintha Damström esittää mainiosti eri taiteilijoita ja heidän ahaa-hetkiään. Kaunotaiteista puuta maisemassa esittävästä maalauksesta edetään taiteilijan tuskan ja käsien vääntelyn kautta vapauttavaan abstraktiin.
Breakin ja muita tanssin lajeja hallitseva Simeoni Juoperi on mystinen kasvoton pinkki hahmo, jonka voi ajatella olevan taiteilijan riivaaja tai vaihtoehtoisesti innoittaja.
Hiukan pelottavakin hahmo saa lapsikatsojat innostumaan. Olennon ja taiteilijan takaa-ajokohtaukset ja lavasteiden romahtelut synnyttävät voimakkaasta eläytymisestä kertovaa kirkunaa.
LAVASTE-ELEMENTTINÄ on suuret kehykset, jotka viittaavat yleensä taiteeseen ja taiteen instituutioon: onhan sen pakko olla taidetta, jos se on kehyksissä. Onhan? Tässä päästään ikuisuuskysymykseen. Musta neliö on musta neliö vaikka sitä kuinka katsoisi. Mutta onko se taidetta?
Näin syvälle taiteen filosofiaan ja pohdiskeluun ei sentään mennä.Pallo vai palikka? on kuitenkin erinomaista taidekasvatusta. Vaikka nyt aivan muut asiat viihdyttäisivät ja naurattaisivat, on kenties kylvetty jokin siemen, jonka jäljet ehkä näkyvät myöhemmin elämässä.
Teoksen loppu on dramaattinen ja tavallaan puhdistava. Pinkki riivaaja ”suolistaa” symbolisesti taiteilijan ja he kävelevät käsi kädessä suoraan sisään tauluun, uppoavat taiteeseen. Hyvä esitys!, huudahti eräs pikkupoika spontaanisti teoksen loputtua. Sitä pidettäköön kohderyhmän tuomiona.