{"id":369,"date":"2018-10-21T01:42:16","date_gmt":"2018-10-20T22:42:16","guid":{"rendered":"http:\/\/www.inaniemela.fi\/?p=369"},"modified":"2020-04-08T13:55:02","modified_gmt":"2020-04-08T10:55:02","slug":"posthuman-days","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/?p=369","title":{"rendered":"Posthuman days"},"content":{"rendered":"\n<p><a href=\"https:\/\/posthumandays.info\">https:\/\/posthumandays.info<\/a><\/p>\n\n\n\n<p>Choreography &#8211; Jenni-Elina von Bagh &amp; performers <br>Performers &#8211; Jenna Broas, Karoliina Kauhanen, Anni Koskinen, Outi Markkula, Pinja Poropudas <br>Costume design and bacterial cellulose &#8211; Ingvill Fossheim <br>Lighting design &#8211; Ina Niemel\u00e4 <br>Stage design and videos &#8211; Fabian Nyberg <br>Sound design &#8211; Tom L\u00f6nnqvist <br>Dramaturge &#8211; Otto Sandqvist <br>Photos &#8211; Katri Naukkarinen<br>Video documentation &#8211; Teemu Kyytinen<br>Production &#8211; Zodiak &#8211; Centre for New Dance, Jenni-Elina von Bagh<br><br>Supported by The Finnish Cultural Foundation, Alfred Kordelin Foundatin, Norsk- Finsk Kulturfond, RadArt Marked, CHEMARTS, Aalto studios<br><br>With thanks to Gary Numan for the use of Tubeway Army\u00b4s &nbsp;\u201dI nearly married a human\u201d<br><br>Premiere 18.10.2018 at Zodiak Stage<br>Duration 60 min <br>Performance language English<\/p>\n\n\n\n<p>Link to full-length video&nbsp;<a href=\"https:\/\/vimeo.com\/312564000\" target=\"_blank\" rel=\"noreferrer noopener\">here<\/a>. Pw: post2018human<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed-vimeo wp-block-embed is-type-video is-provider-vimeo wp-embed-aspect-21-9 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe loading=\"lazy\" src=\"https:\/\/player.vimeo.com\/video\/305845399?dnt=1&amp;app_id=122963\" width=\"780\" height=\"325\" frameborder=\"0\" allow=\"autoplay; fullscreen\" allowfullscreen title=\"Posthumandays_trailer\"><\/iframe>\n<\/div><\/figure>\n\n\n\n<p>What is a post-human human being? What does it mean to let go of anthropocentrism? The world is breaking before our very eyes, but what is this inevitable state of change?<\/p>\n\n\n\n<p><em>Posthuman<\/em> <em>days<\/em> by choreographer <strong>Jenni-Elina von Bagh<\/strong>\nand her workgroup is an ambitious and impossible attempt to bring a\ntopical philosophical notion of \u2018post-human\u2019 into the stage context.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Posthuman<\/em> <em>days<\/em> explores questions\nrelating to a breaking of categories such as subject\/object,\nnature\/culture, human\/non-human and life\/death. It assumes a form of\nembodied, choreographed question articulated by five young female\ndancers.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Posthuman<\/em> <em>days<\/em> does not want to\nconvey or represent anything. It wants to open an artistic platform for\ndissident thought. It admits to being awkward, emotional and melancholy\nwhile remaining superficial.<\/p>\n\n\n\n<p style=\"padding:1px\" class=\"wp-block-photo-gallery-image-index\">\n<div class=\"gdgallery-gallery-container\" id=\"gdgallery-container-1\" data-id=\"1\">\n    \n<div id=\"gdgallery_container_1\" style=\"display:none;\" data-view=\"tiles\">\n\t        <a href=\"\">\n            <img decoding=\"async\" alt=\"\"\n                 data-type=\"image\"\n                 src=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a1067-e1596124215518.jpg\"\n                 data-image=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a1067-e1596124215518.jpg\"\n                 data-description=\"\"\n\t\t\t\t                 style=\"display:block\">\n        <\/a>\n\t        <a href=\"\">\n            <img decoding=\"async\" alt=\"\"\n                 data-type=\"image\"\n                 src=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0844-e1596124235894.jpg\"\n                 data-image=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0844-e1596124235894.jpg\"\n                 data-description=\"\"\n\t\t\t\t                 style=\"display:block\">\n        <\/a>\n\t        <a href=\"\">\n            <img decoding=\"async\" alt=\"\"\n                 data-type=\"image\"\n                 src=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0846_b-e1596124224464.jpg\"\n                 data-image=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0846_b-e1596124224464.jpg\"\n                 data-description=\"\"\n\t\t\t\t                 style=\"display:block\">\n        <\/a>\n\t        <a href=\"\">\n            <img decoding=\"async\" alt=\"\"\n                 data-type=\"image\"\n                 src=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0772-e1596124291136.jpg\"\n                 data-image=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0772-e1596124291136.jpg\"\n                 data-description=\"\"\n\t\t\t\t                 style=\"display:block\">\n        <\/a>\n\t        <a href=\"\">\n            <img decoding=\"async\" alt=\"\"\n                 data-type=\"image\"\n                 src=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a1144-e1596124186213.jpg\"\n                 data-image=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a1144-e1596124186213.jpg\"\n                 data-description=\"\"\n\t\t\t\t                 style=\"display:block\">\n        <\/a>\n\t        <a href=\"\">\n            <img decoding=\"async\" alt=\"\"\n                 data-type=\"image\"\n                 src=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0823-e1596124255308.jpg\"\n                 data-image=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0823-e1596124255308.jpg\"\n                 data-description=\"\"\n\t\t\t\t                 style=\"display:block\">\n        <\/a>\n\t<\/div>\n\n<script type=\"text\/javascript\">\n\n    (function() {\n        var runMyCode = function() {\n            jQuery(document).ready(function () {\n                var container = jQuery(\"#gdgallery_container_1\");\n                container.unitegallery({\"gallery_theme\":\"tiles\",\"tiles_space_between_cols\":10,\"tiles_col_width\":250,\"tiles_min_columns\":\"2\",\"tile_enable_textpanel\":true,\"tile_textpanel_always_on\":true,\"tile_textpanel_title_text_align\":\"center\",\"tile_textpanel_title_font_size\":\"16\",\"tile_textpanel_title_color\":\"#FFFFFF\",\"tile_textpanel_bg_color\":\"#f00\",\"tile_textpanel_bg_opacity\":0.6999999999999999555910790149937383830547332763671875,\"tile_enable_border\":true,\"tile_border_width\":\"0\",\"tile_border_color\":\"#333333\",\"tile_border_radius\":\"0\",\"tile_enable_overlay\":true,\"tile_enable_image_effect\":true,\"tile_image_effect_type\":\"blur\",\"tile_image_effect_reverse\":true,\"tile_enable_shadow\":false,\"tile_as_link\":false,\"tile_enable_icons\":true,\"tile_show_link_icon\":true,\"tile_textpanel_appear_type\":\"slide\",\"tile_textpanel_position\":\"inside_bottom\",\"tile_link_newpage\":true,\"lightbox_type\":\"wide\",\"lightbox_arrows_offset\":0,\"lightbox_overlay_color\":\"#000000\",\"lightbox_overlay_opacity\":1,\"lightbox_top_panel_opacity\":1,\"lightbox_show_numbers\":true,\"lightbox_numbers_size\":\"15\",\"lightbox_numbers_color\":\"#FFFFFF\",\"lightbox_slider_image_border_width\":\"0\",\"lightbox_slider_image_border_color\":\"#FFFFFF\",\"lightbox_slider_image_border_radius\":0,\"lightbox_slider_image_shadow\":true,\"lightbox_slider_control_swipe\":true,\"lightbox_slider_control_zoom\":true,\"lightbox_slider_image_border\":true,\"lightbox_show_textpanel\":true,\"lightbox_textpanel_enable_title\":true,\"lightbox_textpanel_enable_description\":false,\"lightbox_textpanel_padding_top\":5,\"lightbox_textpanel_padding_bottom\":5,\"lightbox_textpanel_padding_right\":5,\"lightbox_textpanel_padding_left\":5,\"lightbox_textpanel_title_color\":\"#FFFFFF\",\"lightbox_textpanel_title_text_align\":\"center\",\"lightbox_textpanel_title_font_size\":\"16\",\"lightbox_textpanel_desc_color\":\"#FFFFFF\",\"lightbox_textpanel_desc_text_align\":\"center\",\"lightbox_textpanel_desc_font_size\":\"14\"});\n            });\n        };\n        var timer = function() {\n            if (window.jQuery) {runMyCode(window.jQuery);}\n            else {window.setTimeout(timer, 100);}\n        };\n        timer();\n    })();\n<\/script><style>\n#gdgallery-container-1 {\n    text-align: center}\n\n.gdgallery-pagination-1{\n    text-align: center !important;\n}\n\n.gdgallery-pagination-1 a{\n    font-size: 15px !important;\n    padding: 8px 13px !important;\n    margin: 3px !important;\n    border: 1px solid #333333 !important;\n    border-radius: 0px !important;\n    color: #333333 !important;\n    background-color: #FFFFFF !important;\n    font-family: monospace !important;\n}\n\n.gdgallery-pagination-1 a:hover, .gdgallery-pagination-1 a.gdgallery-pagination-icon-active{\n                  color: #FFFFFF !important;\n                  background-color: #333333 !important;\n                  border-color: #333333 !important;\n              }\n\n#gdgallery-container-1 .gdgallery_load_more_space{\n                      margin-top: 20px !important;\n                      text-align: center !important;\n                  }\n\n#gdgallery-container-1 .gdgallery_load_more_space button{\n                      padding: 8px 13px !important;\n                      font-size: 15px !important;\n                      background-color: #333333 !important;\n                      color: #FFFFFF !important;\n                      border:1px solid #333333 !important;\n                      border-radius: 0px !important;\n                      font-family: monospace !important;\n                  }\n#gdgallery-container-1 .gdgallery_load_more_space button:hover{\n                      background-color: #FFFFFF !important;\n                      color: #333333 !important;\n                      border-color: #333333 !important;\n                  }\n\n#gdgallery-container-1 .gdgallery_load_more_space button,\n#gdgallery-container-1 .gdgallery_load_more_space button:hover,\n#gdgallery-container-1 .gdgallery_load_more_space button:active,\n#gdgallery-container-1 .gdgallery_load_more_space button:focus{\n  outline: none !important;\n}\n\n#gdgallery-container-1 .gdgallery_loading li{\n                      border: 3px solid #333333 !important;\n                  }\n\n.ug-lightbox .ug-lightbox-top-panel-overlay{\n    background-color: #000000 !important;\n}\n\n#gdgallery_container_1{}\n<\/style>\n\n\n\n<\/div>\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n<p>Photos &#8211; Katri Naukkarinen<\/p>\n\n\n\n<p>The performance is based on a topical philosophic writing; it is the moment of translation between philosophical discourse and stage action. It plays side by side with works such as <strong>Rosi Braidotti<\/strong>&#8216;s<em> Posthuman <\/em>(2013)and <strong>Donna Haraway<\/strong><em>&#8216;s Cyborg Manifesto <\/em>(1984). As a performance, <em>Posthuman<\/em> <em>days<\/em> is a network-based hybrid. It proves that the notion of post-human is already here.<\/p>\n\n\n\n<p>In her recent works, von Bagh has explored questions\nof a state of dislocation on the stage and the performance as an event\nthat does not fit neatly into any known category.<\/p>\n\n\n\n<p>Von Bagh combines the body, the language and the action on stage into compositional textures where no element assumes a superior position in relation to the others. Simultaneously with this, she operates in the dynamic flow between different expressive registers, allowing the comic and the tragic to intertwine in radical, sometimes bewildering ways. (www.zodiak.fi)<\/p>\n\n\n\n<!--more critiques in finnish and swedish-->\n\n\n\n<p>Maria S\u00e4k\u00f6, julkaistu: 20.10. 16:06, www.hs.fi\/kulttuuri<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Tanssi<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><strong>Posthuman days. Ensi-ilta\nZodiakin studiossa. Koreografia ja ohjaus Jenni-Elina von Bagh,\npukusuunnittelu Ingvill Fossheim, \u00e4\u00e4nisuunnittelu ja s\u00e4vellys Tom\nL\u00f6nnqvist, lavastus- ja videosuunnittelu Fabian Nyberg, valosuunnittelu\nIna Niemel\u00e4, dramaturgi Otto Sandqvist. Tekstit Jenni-Elona von Bagh,\nOtto Sandqvist ja ty\u00f6ryhm\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 Jenna Broas, Karoliina Kauhanen,\nAnni Koskinen, Outi Markkula ja Pinja Poropudas.<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Zodiakin studiossa esitett\u00e4v\u00e4 <a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=jenni-elina+von+baghin\">Jenni-Elina von Baghin<\/a><em> Posthuman days<\/em>\nvaatii katsojalta herpaantumatonta huomiota. Siin\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n\nsuvantoa eik\u00e4 se anna yht\u00e4\u00e4n mahdollisuutta lev\u00e4ht\u00e4\u00e4, ei edes keveiden\nja kauniiden hetkien kohdalla.<\/p>\n\n\n\n<p>Viiden esiintyj\u00e4n teoksessa l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n liikkeelle tematiikasta, joka l\u00e4vist\u00e4\u00e4 kaiken nykytaiteen.\n\nIhmiskeskeisyydest\u00e4 luopuminen on tanssiteoksessa <em>Posthuman days<\/em>\nsek\u00e4 esityksen aihe ett\u00e4 asia, jonka esitt\u00e4misest\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n pois, kohti\nilmaisua, jossa esiintyj\u00e4n ruumis antautuu niille kysymyksille, joita\nihmiskeskeisyydest\u00e4 luopuminen aiheuttaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Esityksen\nliike koostuu robottimaisesta puheen tuottamisesta sek\u00e4 aivan kuin\nl\u00e4mp\u00f6halvaantuneiden tai kohmeessa olevien raajojen liikuttelusta ja\nkoko ajan sek\u00e4 toisia esiintyji\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 olevia materiaaleja\neri tavoin l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 vapinasta ja hieromisesta.\n\n<a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=jenna+broas\">Jenna Broas<\/a>, <a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=karoliina+kauhanen\">Karoliina Kauhanen<\/a>, <a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=anni+koskinen\">Anni Koskinen<\/a>, <a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=outi+markkula\">Outi Markkula<\/a> ja <a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=pinja+poropudas\">Pinja Poropudas<\/a>\nliikkuvat kuin kyseenalaistaisivat joka hetki juuri \u00e4sken tekem\u00e4ns\u00e4\nliikkeet. Kun he kurottuvat toisiaan kohti, he tuntuvat kuitenkin\nv\u00e4ist\u00e4v\u00e4n kontaktia.<\/p>\n\n\n\n<p>Esitys heiluttelee ja huljuttelee katsojan\noletuksia ja toiveita kaikilla materiaaleillaan: puhutulla kielell\u00e4,\nvalolla, \u00e4\u00e4nell\u00e4. Hiljaisuudet piinaavat, mutta niiden j\u00e4lkeen\ntanssijoiden asettuminen tuttuun riviin selke\u00e4n musiikin tahtiin\nher\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s outouden ja vierauden tunteita.<\/p>\n\n\n\n<p>Teoksen tekij\u00f6it\u00e4 inspiroineisiin<a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=rosi+braidotin\"> Rosi Braidotin<\/a>\najatuksiin siit\u00e4, ett\u00e4 ihmisen pit\u00e4isi aktiivisesti vastustaa h\u00e4nelle\nannettuja valmiita lokeroita, ovat kiinnittyneet muutamat muutkin\nesitykset viime aikoina.\n\n<em>Posthuman days<\/em> myll\u00e4\u00e4 my\u00f6s feminististen kysymysten kanssa\nmihink\u00e4\u00e4n pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4 ja ihmisruumiille valmiiksi annettua tilaa ja\nolomuotoa sitke\u00e4sti vastustaen, siin\u00e4 n\u00e4en yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 <a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=sanna+kekalaisen\">Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen<\/a> ja <a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=aune+kallisen\">Aune Kallisen<\/a> teoksiin.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Posthuman daysin<\/em> pukusuunnittelija <a href=\"https:\/\/www.hs.fi\/haku\/?query=ingvill+fossheim\">Ingvill Fossheim<\/a>\non tutkinut, miten bakteeriselluloosasta voisi luoda pukuja. Tanssijat\nkoskettelevat pieni\u00e4, kosteita kankaanpalasia, liikuttelevat niit\u00e4\nlattialla, nostelevat ilmaan ja pyyhkiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n niill\u00e4. Lattialla on\nmy\u00f6s sulava j\u00e4inen pallo.<\/p>\n\n\n\n<p>Lopuksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 alkaa kupristua reunoiltaan ja ik\u00e4\u00e4n kuin kadota ja sulaa sekin.\n\n<em>Posthuman days<\/em> on hyv\u00e4ll\u00e4\ntavalla hankala, kaihertava, jumputtava. Se ei manifestoi n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti\nvaan sit\u00e4 seuratessaan tuntee katsojakin joka solullaan sen, miten\nep\u00e4mukavista ja mahdottomista asioista esityksess\u00e4 on kyse.<\/p>\n\n\n\n<p>Voiko ihminen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ihmiskeskeisyydest\u00e4 luopumista? Hankaluuden n\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4 esitys n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin voimansa, sill\u00e4 <em>Posthuman days<\/em> ei j\u00e4\u00e4 ilmastonmuutosaiheessa m\u00f6yrimiseksi tai vellomiseksi.\n\nVaikka katsoja saattaa aistia sen tuskan ja n\u00e4k\u00f6alattomuuden, mik\u00e4 teoksen on synnytt\u00e4nyt, <em>Posthuman days<\/em>\nei kyynisesti luovuta. Mutta toisaalta, ei se oikeastaan anna\ntoivoakaan. Aivan kuin teos pyrkisi t\u00e4llaisten ajattelua kahlitsevien\nvaihtoehtoraamien taakse.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Posthuman days <\/em>ei kuitenkaan\nmiss\u00e4\u00e4n vaiheessa kadota nyansseja ja erojen tekemisen kyky\u00e4\u00e4n. Se on\ntietoinen erilaisten materiaalien eroista, liikeratojen tuottaman\ndynamiikan, pinnan ja syvyyden vuoropuhelusta. Sen kudos on rikas.<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"2464\" height=\"3696\" src=\"http:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0963.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-390\" srcset=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0963.jpg 2464w, https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0963-200x300.jpg 200w, https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0963-768x1152.jpg 768w, https:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0963-683x1024.jpg 683w\" sizes=\"auto, (max-width: 2464px) 100vw, 2464px\" \/><figcaption>Posthuman days, photo Katri Naukkarinen (2018)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Dansrecension <a href=\"https:\/\/www.hbl.fi\/profil\/tovedjupsjobacka\">Tove Djupsj\u00f6backa<\/a> 22.10.2018 11:06 Uppdaterad 22.10.2018 16:11, www.hbl.fi\/artikel\/konst-ska-alltid-stryka-medhars\/<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Dans<\/strong><\/p>\n\n\n\n<h1 class=\"wp-block-heading\">Konst ska inte alltid stryka medh\u00e5rs<\/h1>\n\n\n\n<p>Jenni-Elina von Baghs Posthuman days f\u00e5r \u00e5sk\u00e5daren att stanna upp och t\u00e4nka.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Koreografi och regi Jenni-Elina von Bagh, p\u00e5 scenen Jenna Broas, Karoliina Kauhanen, Anni Koskinen, Outi Markkula och Pinja Poropudas; ljuddesign och komposition Tom L\u00f6nnqvist, dr\u00e4ktdesign och bakteriecellulosa Ingvill Fossheim, scenografi och videodesign Fabian Nyberg, ljus Ina Niemel\u00e4, dramaturgi Otto Sandqvist. Zodiak 21.10.<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><strong>Jenni-Elina von Bagh<\/strong> \u00e4r nyutexaminerad fr\u00e5n Teaterh\u00f6gskolans koreograflinje och forts\u00e4tter i senaste verket <em>Posthuman days<\/em> att utveckla den stil som delvis kunde sk\u00f6njas redan i hennes <a href=\"https:\/\/www.hbl.fi\/artikel\/forbryllande-fraschor-2\/\">slutarbete<\/a> <em>A life \u2013 a nomadic melodrama<\/em>. Om vi d\u00e5 v\u00e4lkomnades in i en tropisk v\u00e4rld drypande av f\u00e4rg och udda objekt \u00e4r det nu en mer dystopisk v\u00e4rld som v\u00e4ntar.<\/p>\n\n\n\n<p>Posthuman\ndays utg\u00e5r fr\u00e5n konceptet posthuman och fr\u00e5gar sig bland annat vilket\nsubjekt som kommer efter m\u00e4nniskan och vad det betyder att avst\u00e5 fr\u00e5n\ndet m\u00e4nniskocentrerade t\u00e4nkandet? P\u00e5 m\u00e5nga s\u00e4tt \u00e4r det hela en paradox,\nd\u00e5 det handlar om fysisk scenkonst. Som publik \u00e4r vi synnerligen\nm\u00e4nniskocentrerade d\u00e5 vi slukar m\u00e4nniskorna p\u00e5 scenen med blicken,\nf\u00f6ljer med deras r\u00f6relser och uttryck i detalj.<\/p>\n\n\n\n<p>Helheten \u00e4r\naningen oj\u00e4mn, men bjuder samtidigt \u00e5sk\u00e5daren p\u00e5 en v\u00e4lkommen utmaning.\nKonsten ska inte bara stryka medh\u00e5rs utan ocks\u00e5 synligg\u00f6ra sv\u00e5ra fr\u00e5gor,\nuts\u00e4tta mig f\u00f6r tankeg\u00e5ngar som jag inte n\u00f6dv\u00e4ndigtvis vill g\u00e5 in p\u00e5\nfrivilligt. Den dystopiska st\u00e4mningen i Posthuman days f\u00e5r\nvardagsbekymren att verka sm\u00e5.<strong>Knyckig koreografi<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Rent\nfysiskt \u00e4r von Baghs koreografi r\u00e4tt knyckig, de fem dansarna r\u00f6r sig\nalla i sina egna v\u00e4rldar, tar stundvis starkt kontakt med varandra men\nf\u00f6renas f\u00f6rst mot slutet i ett gemensamt, mer klassiskt dansnummer.\nS\u00e5nginslagen \u00e4r pigga utropstecken i helheten. Stilgreppet med\nklich\u00e9artat uttalade filmrepliker \u00e4r bekant fr\u00e5n det tidigare n\u00e4mnda\nslutarbetet och \u00e4r intressant som kontrast till den l\u00e4tt \u00e5ngestfyllda\nfysiska v\u00e4rld dansarna r\u00f6r sig i.<\/p>\n\n\n\n<p>H\u00e4r\nfinns f\u00f6rst\u00e5s hur m\u00e5nga extra dimensioner som helst att uppfatta f\u00f6r\nden som k\u00e4nner till originalverken. Att citera en klassiker som <em>2001: A Space Odyssey<\/em>\nd\u00e4r datorn Hal sp\u00e5rar ur k\u00e4nns till exempel helt r\u00e4tt d\u00e5 man funderar\nkring vad som kommer efter m\u00e4nniskan. I l\u00e4ngden blir jag \u00e4nd\u00e5 lite tr\u00f6tt\np\u00e5 replikerandet, speciellt eftersom man ibland har sv\u00e5rt att uppfatta\nallt dansarna s\u00e4ger. Deras engelska \u00e4r ocks\u00e5 sinsemellan ganska oj\u00e4mn.\nAnnars \u00e4r dansarna en v\u00e4l sammansvetsad ensemble, alla sinsemellan olika\nmen med en gemensam f\u00e4rdriktning.<\/p>\n\n\n\n<p>Trots en viss oj\u00e4mnhet ser jag n\u00e5got intressant utkristallisera sig i von Baghs arbete, kanske en helt ny kombination av fysisk scenkonst och filosofi. Fokusskiftningen fr\u00e5n m\u00e4nniskan till den cellulosamateria som g\u00f6r entr\u00e9 p\u00e5 slutet \u00e4r fascinerande i sin enkelhet \u2013 man lyckas faktiskt komma ifr\u00e5n det antropocentriska t\u00e4nkandet f\u00f6r en stund.<\/p>\n\n\n\n<p><strong><strong><a href=\"https:\/\/www.hbl.fi\/profil\/tovedjupsjobacka\">Tove Djupsj\u00f6backa<\/a><\/strong> Musik- och danskritike<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image\"><img decoding=\"async\" src=\"http:\/\/www.inaniemela.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/KatriNaukkarinen_PosthumanDays_285a0834.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-380\"\/><figcaption>Posthuman days, photo Katri Naukkarinen (2018)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p><a href=\"http:\/\/www.liikekieli.com\/author\/kati-raatikainen\/\">Kati Raatikainen,<\/a><a href=\"http:\/\/www.liikekieli.com\/posthuman-days-teoksen-kirvoittamaa-ajattelua-ihmisen-jalkeisesta-esityksesta\/\">2.11.2018<\/a><a href=\"http:\/\/www.liikekieli.com\/category\/arviot\/\">, Arviot<\/a>, <a href=\"http:\/\/www.liikekieli.com\/category\/uusimmat\/\">Uusimmat uutiset<\/a>, <a href=\"http:\/\/www.liikekieli.com\/category\/yleinen\/\">Yleinen, www.liikekieli.com<\/a><\/p>\n\n\n\n<h1 class=\"wp-block-heading\">Posthuman days -teoksen kirvoittamaa ajattelua ihmisen j\u00e4lkeisest\u00e4 esityksest\u00e4<\/h1>\n\n\n\n<p>Perjantaina 26.10.2018 istahdin katsomoon Uuden tanssin keskus Zodiakin Stagella.<\/p>\n\n\n\n<p>Antauduin innostunein ennakko-odotuksin kokemaan teosta nimelt\u00e4 <em>Posthuman days<\/em>.&nbsp;Teoksen ovat luoneet koreografi <strong>Jenni-Elina von Bagh<\/strong>, tanssijat <strong>Jenna Broas<\/strong>, <strong>Karoliina Kauhanen<\/strong>, <strong>Anni Koskinen<\/strong>, <strong>Outi Markkula<\/strong>, <strong>Pinja Poropudas<\/strong>, pukusuunnittelija <strong>Ingvill Fossheim<\/strong>, valosuunnittelija <strong>Ina Niemel\u00e4<\/strong>, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6visualisti <strong>Fabian Nyberg<\/strong>, \u00e4\u00e4nisuunnittelija <strong>Tom L\u00f6nnqvist<\/strong> ja dramaturgi <strong>Otto Sandqvist<\/strong>.\nOlin jo ennakkoon lupautunut kirjoittamaan teoksesta. Ensimm\u00e4isten 15\nminuutin aikana tunsin kauhua teht\u00e4v\u00e4\u00e4ni kohtaan. Mit\u00e4 ihmett\u00e4\nkirjoittaisin n\u00e4in kompleksisesta ja monikerroksisesta teoksesta, jonka\nenglanninkielisist\u00e4, voimakkaasti aksentoiduista puheosuuksista en\nymm\u00e4rtynyt kaikkea? Miten voisin pukea sanoiksi outoa, <strong>David Lynchin<\/strong>\nelokuvista tuttua pahaenteist\u00e4 tunnelmaa, jossa erityisesti teoksen\nalun j\u00e4lkeen liikuttiin, ja miten kirjoittaa posthumanistisesta\nkontekstista, johon teos on teoreettisesti asetettu?<\/p>\n\n\n\n<p>Pyrin t\u00e4ss\u00e4 kielellisess\u00e4 hahmotelmassani kuvailemaan ja ajattelemaan\nkriittisesti teoksen kokemukselleni avaamaa maastoa. Taideteoksena ja\nel\u00e4myksen\u00e4 <em>Posthuman days<\/em> on upea. Harvoin tanssitaiteen\npiiriss\u00e4 voi nauttia yht\u00e4 voimakkaasta esiintyj\u00e4n taiteesta kuin t\u00e4ss\u00e4\nilmaisullisesti rikkaassa ja muhkeassa teoksessa. Uskoisin, ett\u00e4\ntanssija-esiintyj\u00e4lle t\u00e4m\u00e4n kaltainen ty\u00f6, jossa joutuu haastamaan\nitsens\u00e4 liikkeen, puheen, \u00e4\u00e4nen ja esiintymisen suhteen n\u00e4in\nkokonaisvaltaisesti, on aivan ainutlaatuista. Esiintyj\u00e4t ovat Baghin\nohjauksessa l\u00f6yt\u00e4neet itsest\u00e4\u00e4n laajan ilmaisun skaalan kosketuksesta ja\nherk\u00e4st\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olosta voimakkaaseen liikkeeseen ja karskiin\n\u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, tekstiin ja lauluun. Jokainen esiintyj\u00e4 eli teosta omalla\nerityisell\u00e4 ja aivan suvereenilla tavallaan. Erityisesti Anni Koskisen\nvoimakas ja maailmaa uhmaava voima sai oman penkkini tutisemaan.<\/p>\n\n\n\n<p>Teoksen koreografia, joka tuntuu rakentuvan tilallis-ajallisille\nkehojen suhteiden muutoksille, on moniulotteinen, rikas ja viihdytt\u00e4v\u00e4.\nAlkujakson j\u00e4lkeen se imaisi mukaansa, joskin monenlaisia kysymyksi\u00e4\nnousi jatkuvasti mieleen. Alkutilanteen aikana huomasin katselevani <strong>Deborah Hayn<\/strong>\nluomaa havainnon harjoitetta tai jollakin tavalla vastaavaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4.\nTietyn tanssitekniikan, menetelm\u00e4n, tunnistettavan harjoituksen tai\nylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tanssijan taitavuuden katseleminen teoksessa, joka on\nsijoitettu posthumanistiseen viitekehykseen, sai minut ep\u00e4ilev\u00e4iseksi ja\nh\u00e4mmentyneeksi. Tavallaan nautin t\u00e4st\u00e4 h\u00e4mmennyksest\u00e4 <em>luonto-<\/em> ja <em>kulttuuri-<\/em>k\u00e4sitteiden v\u00e4lisess\u00e4 tilassa. Ihmiskehon kautta saavutettavat <em>ihmisen j\u00e4lkeisen<\/em>\nkehollisuuden ja esityksen mahdollisuudet tuntuvat usein rajoittuvan\ntiettyihin praktiikoihin. N\u00e4it\u00e4 ovat mm. materiaalien kanssa peuhaaminen\nja materiaalien erityisyyksien (tunnun, painon ja muiden\nominaisuuksien) esiin tuominen, ihmiskehon esill\u00e4 oleminen ja\/tai\nliikkuminen ihmisel\u00e4imen\u00e4 sek\u00e4 kehon transformoituminen joksikin muuksi\nolioksi. Tanssiliikkeet, jotka pikaisesti ajattelen kulttuuriperim\u00e4mme\ntuotteeksi, ihmisen luonnoksi, ovat yll\u00e4tys <em>Posthuman days<\/em> -teosnimen alla. Teoreetikko <strong>Donna Harawayn<\/strong> k\u00e4site <em>luontokulttuuri <\/em>purkaa\nhienosti j\u00e4nnitett\u00e4 kulttuurin ja luonnon merkitysten v\u00e4lill\u00e4.\nK\u00e4sitteell\u00e4 voisi kuvata esimerkiksi ihmisen ja muiden lajien\nyhteistoiminnan tuloksena syntynytt\u00e4 maataloutta. Mit\u00e4\u00e4n kulttuurin\npiiriin yleisesti ajateltua ei voi rajata vain ihmisen toiminnaksi, joka\nolisi luonnosta irrallaan. Ihminen on yht\u00e4 aikaa luontoa ja kulttuuria.\nHaraway on ehdottanut k\u00e4sitett\u00e4 <em>luontokulttuuri j<\/em>uuri t\u00e4h\u00e4n\nluonnon ja kulttuurin limitt\u00e4isen tapahtumisen kuvaukseen sek\u00e4\net\u00e4isyyden ja rajojen h\u00e4lvent\u00e4miseen n\u00e4iden ilmi\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Kuitenkin <em>Posthuman days<\/em> -esityksess\u00e4 ihminen nousee\nkokemuksessani p\u00e4\u00e4asiassa esiin kulttuurisena rakenteena, pikemmin\nkulttuurin k\u00e4sitteen kuin luontokulttuurin k\u00e4sitteen kautta. Esityksen\nmuoto ja dramaturgia, tekstin ja esiintymisen luonne sek\u00e4 liikkeen\nl\u00e4ht\u00f6kohdat vaikuttavat nousevan p\u00e4\u00e4asiassa esityksen ja\npopulaarikulttuurin perinteest\u00e4, eiv\u00e4t esimerkiksi niink\u00e4\u00e4n ihmiskehon\nmateriaalisuudesta ja vain ohuelti ihmisen suhteesta muihin\nmateriaalisubjekteihin. Ehk\u00e4 tarkemmin muotoiltuna voisi ajatella, ett\u00e4\neri asioiden v\u00e4liset suhteet painottuvat teoksessa enemm\u00e4n kulttuurisen\nrakentumisen puolelle. Kulttuurilla tarkoitan t\u00e4ss\u00e4 kohtaa sellaista,\nmik\u00e4 on jaettavissa vain ihmisten kesken ja mik\u00e4 liittyy ihmisten\nkeskin\u00e4isen sosiaalisen piiriin, kun taas <em>luontokulttuuri<\/em> tai\nluonto itselleni viittaavat johonkin eri olioiden ja asioiden v\u00e4lill\u00e4\njaettavaan. Teoreettisesti ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 populaarikulttuuri on yht\u00e4\nlailla luonnon kuin kulttuurin piiriin kuuluvaa el\u00e4m\u00e4n ilmentymist\u00e4,\nmutta esityksen logiikan tasolla t\u00e4llainen havainto j\u00e4\u00e4 minulta t\u00e4ss\u00e4\nesityksess\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Ihmisten keskin\u00e4isyys ja sosiaalisuus tulevat esityksess\u00e4 esiin\npuheen kautta tapahtuvassa kommunikaatiossa ja ajattelussa, jota tekstit\ntuovat esiin. Voin samastua teksteihin syv\u00e4sti, niiss\u00e4 aikamme\ntiedostava taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista p\u00e4\u00e4omaa omaava\nhenkil\u00f6 pohtii omaa positiotaan kriisien uhkaamassa ja mahdollisesti\ntuhoutumassa olevassa maailmassa. Koen, ett\u00e4 k\u00e4site <em>posthuman <\/em>sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ihmisen (<em>human<\/em>);\nihmisen jonka ihmisyys ei rajaudu muita el\u00e4m\u00e4nmuotoja poissulkevaan\nihmiskeskeisyyteen vaan avautuu kohti kaikkea olevaa ja suhteita\nolioiden v\u00e4liss\u00e4. K\u00e4site sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s mahdollisuuden ihmisen\nkuolemasta, poistumisesta, lakkaamisesta, katoamisesta. Kokemuksessani <em>Posthuman days<\/em>\nleikittelee p\u00e4\u00e4asiassa j\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 tulkinnalla. Outous, mielen\nj\u00e4rkkyminen ja hukkaan joutuminen, kauhu haihtumisesta, katoamisesta ja\nkuolemasta ovat l\u00e4sn\u00e4 l\u00e4pi esityksen. Esityksen keski\u00f6ss\u00e4 on katoamista,\nmerkityksett\u00f6myytt\u00e4 ja nimett\u00f6myytt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4 ihminen.<\/p>\n\n\n\n<p>Teoksen osa, jossa liike ajautuu ik\u00e4\u00e4n kuin suurempien voimien\nviet\u00e4v\u00e4ksi, saattelee minut et\u00e4isest\u00e4 ep\u00e4ilij\u00e4st\u00e4 osalliseksi\nesitykseen. Kinesteettisen empatian kautta oma ihmisen j\u00e4lkeisyyteni\nher\u00e4\u00e4. Tai pikemminkin ihmist\u00e4 aikaisempi, ikiaikainen maailmassa oloni,\nkaiken kanssa jaettava sis\u00e4inen ekologiani, jota tanssi parhaimmillaan\nihanasti h\u00e4rn\u00e4\u00e4 ja liikuttelee. T\u00e4ss\u00e4 voimakkaasti fyysisess\u00e4 osassa\nmy\u00f6s tilan materiaalisuus nousee esiin. Lattian korkkimainen materiaali\ntulee aistittavaksi \u00e4\u00e4nen\u00e4, jota se liikkeeseen yhtyess\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4.\nTanssijoiden suhde n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 oleviin esineisiin (mm. naruihin, pieneen\ndinosaurusleluun) muuttuu my\u00f6s jollakin tavalla vuorovaikutteisemmaksi.\nAiemmassa vaiheessa koin, ett\u00e4 tanssijat k\u00e4yttiv\u00e4t esineit\u00e4, nyt\nesineet my\u00f6s vaikuttavat materiaalisuudellaan ihmiskehojen materiaaliin.\nT\u00e4m\u00e4 kokemus liittyy konkreettisesti tapaan, jolla esiintyj\u00e4 tuo\nkatsojalle esiin esineen tunnun, sen painon ja muut ominaisuudet. Jos\nnaru vain on tanssijan k\u00e4dess\u00e4, tanssija n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n narua, jos\ntaas tanssijan keho roikkuu narussa, vet\u00e4\u00e4 narua, kietoutuu naruun,\nn\u00e4ytt\u00e4\u00e4 naru vaikuttavan tanssijan kehon materiaaliin. T\u00e4ss\u00e4 samaisessa\nosassa olen my\u00f6s n\u00e4kevin\u00e4ni el\u00e4imen ja kasvin ihmisess\u00e4; liskon,\nnelinkontin liikkuvan jonkin, tuulen mukana heittelehtiv\u00e4n lehden. Ehk\u00e4\nolen yksinkertainen, mutta huomaan merkityksen muodostuvan itseni\nkohdalla n\u00e4inkin suoraviivaisesti. Koen olevani tekemisiss\u00e4 posthumaanin\n(tai prehumaanin) kanssa, kun keho tulee esiin suhteisuutensa kautta ja\nliike on v\u00e4hemm\u00e4n kontrolloitua. My\u00f6s tilan laidalle sijoitettu,\npakastimeen heijastuva videokuva kaktuksesta ja pilvien liikkeest\u00e4\ntuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 samalla kun se tuntuu viittaavan j\u00e4\u00e4n ja aavikon kautta\nilmaston l\u00e4mpe\u00e4miseen. Se on ik\u00e4\u00e4n kuin ikkuna n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ulkopuolelle,\nmaailmaan jossa on taivas ja taivaan takana avaruus, ja jossa ihminen on\nvain murunen murusten joukossa.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirkkaimmin teoreettiseen viitekehykseens\u00e4 teoksessa asettuu olio,\njonka pukusuunnittelija Ingvill Fossheim on kasvattanut kombuchasienest\u00e4\nja bakteerista (jos oikein ymm\u00e4rsin). Oliosta on tehty tanssija\nKaroliina Kauhasen toppi, ja osia siit\u00e4 tai toiset oliot (en t\u00e4ysin\nymm\u00e4rr\u00e4 onko kyseess\u00e4 yksi vai useampi yksil\u00f6) on sijoitettu\nl\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4\u00e4n astiaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. El\u00e4m\u00e4n ja kuoleman rajamailla olevan\norganismin l\u00e4sn\u00e4olo ja kosketuksessa tapahtuva vuorovaikutus ihmiskehon\nkanssa ovat jollakin tavalla posthumanismi-k\u00e4sitteen ytimess\u00e4. Se tuo\nmieleen el\u00e4vien kudosten kasvattamisen, el\u00e4m\u00e4n luomisen\nlaboratorio-olosuhteissa, kysymyksi\u00e4 tulevaisuudesta, jolloin ihmisen\nj\u00e4lkeinen yhdistyy konkreettisesti kysymykseen lajimme selvi\u00e4misest\u00e4 ja\nteknologian ja el\u00e4m\u00e4n yhteenkietoutumisesta. Yksi esityskokemukseni\nt\u00e4htihetkist\u00e4 oli saada hipel\u00f6id\u00e4 kyseist\u00e4 oliol\u00e4j\u00e4\u00e4 esityksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n<p>Kokonaisuudessaan teos n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja kuulostaa hienolta, kannattelee\nmielenkiintoani ja ravitsee ajatuksiani katsojana. Se ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4\np\u00e4\u00e4st\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja katsojaa helpolla. Pohdin teorian ja ajattelun\nsuhdetta esityksen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n, muotoon, ty\u00f6n organisoimisen tapaan ja\nekologiaan sek\u00e4 ihmisen ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n kannalta. L\u00e4pi\nkatsomiskokemukseni pohdin, mit\u00e4 ihmisen j\u00e4lkeinen tarkoittaa. Jos\nesityksen v\u00e4ite on, ett\u00e4 ihmisen j\u00e4lkeinen on jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mietin, miss\u00e4.\nMill\u00e4 tavalla ihminen esitet\u00e4\u00e4n ihmisen j\u00e4lkeisen\u00e4 ihmisen\u00e4? Mik\u00e4 on\nposthumanistisen l\u00e4ht\u00f6kohdan aikaansaama muutos \u201dperinteiseen\u201d\nihmiskeskeiseen esitykseen, sen kehollisuuteen, ajallisuuteen,\ntilallisuuteen, dramaturgiaan? Pit\u00e4isik\u00f6 posthumanismi-k\u00e4sitteen\nravistaa ajatteluamme, ihmisk\u00e4sityst\u00e4mme ja maailmankuvaamme? Pit\u00e4isik\u00f6\nsen toimia ihmiskeskeisyytt\u00e4 h\u00e4lvent\u00e4v\u00e4n\u00e4 muutosvoimana ja auttaa\npelastamaan maailma aiheuttamaltamme tuholta?&nbsp; <em>Posthuman days<\/em> -teoksen l\u00e4ht\u00f6kohta on itseironinen ja rohkeasti mahdoton. V\u00e4lill\u00e4 ote lipe\u00e4\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 hipaisee mahdollista.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Kati Raatikainen<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><em>Kirjoittaja on posthumanismista ja ekologiasta kiinnostunut koreografi ja esitystaiteilija.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>https:\/\/posthumandays.info Choreography &#8211; Jenni-Elina von Bagh &amp; performers Performers &#8211; Jenna Broas, Karoliina Kauhanen, Anni Koskinen, Outi Markkula, Pinja Poropudas Costume design and bacterial cellulose &#8211; Ingvill Fossheim Lighting design &#8211; Ina Niemel\u00e4 Stage design and videos &#8211; Fabian Nyberg Sound design &#8211; Tom L\u00f6nnqvist Dramaturge &#8211; Otto Sandqvist Photos &#8211; Katri NaukkarinenVideo documentation &#8211;<a class=\"more-link\" href=\"https:\/\/www.inaniemela.fi\/?p=369\">Read more<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":375,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[40],"tags":[8,54,6,72,52,5],"class_list":["post-369","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-dance","tag-8","tag-feminism","tag-lighting-design","tag-posthuman-days","tag-posthumanism","tag-zodiak"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/369","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=369"}],"version-history":[{"count":31,"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/369\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":681,"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/369\/revisions\/681"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/375"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=369"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=369"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.inaniemela.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=369"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}